20.4.1994

Riihimäen kihlakunnanoikeuden päätös 19.5.1992

Virallisen syyttäjän sekä asianomistajien kohdaltaan ajamista syytteistä kihlakunnanoikeus on lausunut muun ohella selvitetyn, että A oli yhdessä B:n ja C:n kanssa 25.3.1992 Hausjärvellä yksissä tuumin tarkoituksenaan anastaa pankista rahaa menneet naamioituneina pankin aukioloaikana X-pankin konttoriin, jossa A oli mennyt konttorinjohtaja D:n huoneeseen ja mukaansa varaamallaan katkaistulla haulikolla uhaten pakottanut hänet vatsalleen huoneen lattialle.

Samaan aikaan B ja C olivat menneet pankkisalissa pankin palvelutiskin yli. C oli ryhtynyt keräämään kassoilta rahaa mukanaan olleeseen muovisäkkiin ja B tarttunut pankkitoimihenkilö E:tä kiinni käsivarresta ja käskenyt häntä laittamaan pankin avonaisesta holvista rahaa mukanaan olleeseen muovipussiin. B oli edelleen mukaansa varaamallaan pistoolilla uhkaamalla pakottanut pankkitoimihenkilö F:n ryhtymään avaamaan pankin toisen kassaholvin ovea, mitä ei kuitenkaan ollut saatu auki.

Anastettuaan pankista rahaa yhteensä 175 268,05 markkaa olivat A, B ja C paenneet paikalta pakoautokseen varaamallaan henkilöautolla etukäteen suunnittelemaansa reittiä myöten.

Koska rikos oli tehty suunnitelmallisesti siten, että pakoreitti oli etukäteen tutkittu, pakoon oli käytetty useita ajoneuvoja ja tunnistamisen vaikeuttamiseksi ryöstössä oli käytetty sitä varten hankittuja asusteita ja lisäksi vastaajat olivat käyttäneet panostettuja katkaistua haulikkoa ja automaattipistoolia, kihlakunnanoikeus on katsonut, että tekoa oli kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä.

Asianomistajat D, E ja F olivat joutuneet aseella uhatuiksi ja siten menettäneet vapautensa ryöstön aikana. Lisäksi he olivat pelänneet henkensä ja terveytensä olleen tuolloin vakavasti uhattuna, mistä oli aiheutunut heille henkistä kärsimystä, jonka kohtuulliseksi määräksi kihlakunnanoikeus on harkinnut kunkin asianomistajan osalta 10 000 markkaa.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on tuominnut A:n, B:n ja C:n rangaistukseen, paitsi muusta, törkeästä ryöstöstä sekä velvoittanut heidät suorittamaan, paitsi eräitä muita korvauksia, D:lle, E:lle ja F:lle korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä kullekin 10 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.3.1992 lukien.

Kouvolan hovioikeuden päätös 20.11.1992 (17.12.1992)

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa A ja B olivat saattaneet jutun, on jättänyt asian kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Perustelut

D, E ja F ovat kihlakunnanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin joutuneet pankin työntekijöinä aseella uhaten tehdyn ryöstön kohteiksi. He ovat pelänneet henkensä ja terveytensä olleen vakavasti uhattuina. Heille on siten aiheutunut ryöstön johdosta henkistä kärsimystä.

Henkilövahingosta riippumaton kärsimys on korvattava vain jos se on aiheutettu vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:ssä mainitulla eli vapauteen, kunniaan tai kotirauhaan kohdistuneella rikoksella taikka muulla sen kaltaisella rikoksella.

Vapauteen kohdistuvista rikoksista säädetään rikoslain 25 luvussa. Luvun 12 §:n mukaan tuomitaan se, joka pakottaa toisen tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin, rangaistukseen pakottamisesta, ellei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta. Näin on, jos pakottaminen tehdään anastusta varten. Siten on myös ryöstön kohteeksi joutuneella oikeus korvaukseen henkisestä kärsimyksestä, koska ryöstökin kohdistuu vapauteen, vaikka rangaistus rikoslain 25 luvun 12 §:n toissijaisuussäännön mukaan tuomitaan rikoslain 31 luvun 1 §:n nojalla. D:llä, E:llä ja F:llä on siis oikeus saada A:lta ja B:ltä korvaus ryöstörikoksen heille aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden päätösten lopputulosta ei muuteta.

A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan D:lle, E:lle ja F:lle korvaukseksi heidän yhteisistä vastauskuluistaan 1 500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien.